Opettele kartanlukua opastetuilla reiteillä
Olipa kyseessä retkeily, vaellus tai suunnistus, karttamerkit on hyvä tuntea muun kartanluvun taitamisen ohella. Kartanluvun ja karttamerkkien harjoittelun voi aloittaa kulkemalla opastettuja vaellusreittejä, joilla eksymisen vaara on huomattavasti pienempi. Näillä reiteillä voi turvallisesti tutkia maastoa vertaamalla sitä kartassa näkyviin merkintöihin. Tämä on turvallinen keino perehtyä kartanlukuun ja ottaa suunnistuskarttamerkinnät haltuun myös siitä syystä, että maisemat voivat muuttua karttojen piirtämisen jälkeen esimerkiksi myrskyjen, luonnollisen kasvun tai hakkuiden seurauksena. Kartalta kannattaa aina seurata samanaikaisesti mahdollisimman monia merkkejä, mikä auttaa pysymään oikealla reitillä.
Kartanluvun opettelussa kannattaa huomioida se, että nykyisissä kartoissa käytettävät värit ovat tänä päivänä standardisoituja etenkin retkeilykäyttöön tarkoitetuissa kartoissa. Valkoinen väri merkitsee metsää ja vihreä puolestaan tiheää metsää tai vaikeakulkuista maastoa. Sininen väri kuvastaa vettä tai suota, keltainen avointa maastoa, harmaa avokalliota ja ruskea erilaisia maanpinnan muotoja. Mustalla on väritetty muun muassa tiet, polut, jyrkänteet, kivet, rakennukset, aidat ja sähkölinjat.
Oikeaoppinen suunnistus – karttamerkit haltuun näillä vinkeillä
Kartta on ympäröivästä maastosta pienennetty kuva, johon on merkitty erilaisia karttamerkkejä. Kun kyseessä on luonnossa suunnistus, karttamerkit on hyvä huomioida suurempana kokonaisuutena. Kartanluvun harjoittelussa liikkeelle kannattaa nimittäin lähteä siitä, että opettelee havainnoimaan monia karttamerkkejä samanaikaisesti sekä kartalta että ympäristöstä. Näitä ovat muun muassa vesistöt, pellot, kalliot, tiet, polut ja rakennukset. Retkeilykarttoihin merkitään näiden karttamerkkien lisäksi esimerkiksi laavut, mökit, parkkipaikat, tulipaikat sekä vedenottopaikat.
Retkeilykartoista kaikkien maastoa ja vaellusreittien mukavuuksia kuvaavien merkkien opettelu käy helposti, sillä karttoihin on usein lisätty tietolaatikko, josta löytyy maastokartan merkkien selitykset. Retkeilykarttojen etuna on myös se, että niihin tutustumalla ja niiden avulla harjoittelemalla voi löytää toinen toistaan upeampia luontokohteita, tapahtuupa retkeily sitten lähiluonnossa tai syrjäisemmillä vaellusreiteillä. Edellä mainittujen karttavärien lisäksi on kuitenkin hyvä opetella etukäteen ulkoa muutamia perusmerkkejä sen varalta, että kartan suunnistusmerkit eivät sisällä merkkien selityksiä. Kun tavoitteena on sujuva suunnistus, karttamerkit opettelemalla retkeilystä tulee mahdollisimman jouhevaa. Yleisimmät karttamerkit selityksineen löydät Suunnistusliiton kotisivuilta.
Perehdy kartan mittakaavaan ja korkeuskäyriin
Opeteltuasi yleisimmät karttamerkit suunnistus on jo hyvällä pohjalla. Ennen pidemmälle vaellusreitille suuntaamista on kuitenkin hyödyllistä perehtyä hieman myös karttojen mittakaavoihin ja korkeuskäyriin. Mittakaavan tehtävänä on ilmoittaa, montaako senttimetriä luonnossa yksi senttimetri kartalla vastaa. Esimerkiksi mittakaavan 1:50 000 retkeilykartassa yksi senttimetri kartalla vastaa luonnossa 50 000 senttimetriä eli 500 metriä. Toinen yleinen retkeilykarttojen mittakaava on 1:25 000. Mitä suurempi mittakaava kartassa on, sitä suurempi alue karttaan saadaan sisällytettyä.
Korkeuskäyrillä on tärkeä merkitys suunnistuksessa, joten niiden tunnistaminen on syytä ottaa haltuun ennen ensimmäistä kauemmaksi suuntautuvaa vaellusta, etenkin jos kyseessä ei ole esimerkiksi kansallispuiston valmiiksi merkitty reitti. Korkeuskäyrät kuvaavat maaston korkeussuhteita ja muotoja, joten ne toimivat mainiona apuna luonnossa suunnistavalle. Itseään ympäröivän maaston korkeutta ja muotoa tutkimalla on nimittäin suhteellisen helppo löytää oma sijainti kartalta. Korkeuskäyrien opettelu kannattaa kuitenkin toteuttaa ensi alkuun lähiluonnossa, sillä sen haltuunotto vaatii käytännön harjoittelua. Taito on hyvin merkityksellinen – etenkin erämaassa vaeltaessa se voi olla ratkaiseva eksymisen välttämiseksi.
Retkeilykartoissa yleisesti käytetty korkeuskäyrän väli on viisi metriä, mutta tieto kannattaa aina varmistaa käytössä olevasta kartasta. Paksummalla piirretyt käyrät puolestaan kuvastavat satojen metrien pituisia käyriä. Mitä tiheämmässä korkeuskäyrät on esitetty kartalla, sitä korkeampi kohta on kyseessä, kun taas harvaan merkityt viivat kuvastavat loivaa mäkeä. Jyrkänteet puolestaan merkitään karttoihin mustalla viivalla, josta lähtee ohuemmat poikkiviivat.
Retkeilymittari toimii maastokartan tukena vaelluksilla
Tänä päivänä yhä useampi retkeilijä ottaa suunnistukseen avukseen retkeilymittarin, kuten rannesykemittarin, jonka edistykselliset navigointiominaisuudet auttavat suunnistuksessa niin GPS- kuin offline-karttojen muodossa. Paperikartta on kuitenkin aina tärkeä pitää mukana siltä varalta, että mittarista loppuu akku tai se lakkaa muusta syystä toimimasta. Niin kartta kuin muutkin retkeilyvarusteet kannattaa pakata laadukkaaseen rinkkaan, jota on ilo kantaa selässä pidemmilläkin vaelluksilla.
